Kanttila
 |
Kulttuurikortteli
Kanttilan korttelilla on kulttuurihistoriallinen ja kirjallinen menneisyys ennen ja jälkeen Minna Canthin. 1780-luvulla kirjansitoja Skotte omisti osan korttelia ja harjoitti siinä ammattiaan. Vuosina 1819-49 kehvolainen Petter Wäänänen piti korttelissa Kuopion ensimmäistä kirjakauppaa.
"Mutta etenkin yksi paikka tässä kaupungissa on muistoista rikas. Niin usein kuin Kuopio johtuu mieleeni, esiintyy siitä ensiksi tuomiokirkko ja sitten - Minna Canthin talo. Se on se, joka edustaa Kuopiota ajatuksissani ja antaa sille leiman." Näin kirjoitti Juhani Aho jouluna 1897 Päivälehden joulualbumissa Nuori Suomi, joka oli samalla Minna Canthin muistoalbumi.
Kanttila, Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmassa vielä nykyisinkin sijaitseva talo, oli Minna Canthin koti kahteen otteeseen: ensin lapsuus- ja nuoruusvuosien koti (1853-1863), sitten seitsemän lapsen yksinhuoltajaäidin, kauppiaan, kirjailijan ja monipuolisen vaikuttajanaisen koti- ja liiketalo vuosina 1880 -1897. Nykyinen Kanttila muodostuu Kuninkaankadun puoleisesta asuntosiivestä, lankapuodin talosta ja näiden väliin myöhemmin rakennetuista tiloista.
 |
Koti
Minna Canth kuvaa itse kotiaan ystävälleen, näyttelijä Olga Salolle syyskuussa 1889: "Mutta huoneet ovat maalatut ja saaneet uudet seinät. Sinun pitäisi nähdä! Minun huoneessani veripunaiset kultaisilla arabeskeillä; välihuoneessa ruunihtavat ja tyttöjen kammarissa punakirjavat. Kuinka minä niistä nautin! Huonekalut olen myöskin asetellut hiukan toisin, kiiltäviä enkeleitä olen ostanut ja laitellut seinille, - niin sinun pitäisi todella tulla katsomaan! Olen niin onnellinen tästä kodistani ---"
Asuinsiivestä, Kuninkaankadun suuntaisesta rakennuksesta, avautui pihalle veranta, jonne Minna Canth usein nosti mielihuonekalunsa, keinutuolin: "Pari viikkoa olen niin sanoakseni asunut ulkona verannallamme. Siellä nytkin parast'aikaa kirjoitan. Pihamme on tosin ahdas, umpinainen ja hiekkainen - ei sitä voi verratakaan Jyväskylän herttaiseen puutarhaan, - mutta näkyypä sentään palanen sinistä taivasta ja sitten on kolkka ja kolpero vanha rakas tuttu lapsuuden ajoilta", hän kirjoitti helluntaina 1882.
Asuinsiipi oli ahdas, aluksi vain keittiö, iso ruokasali ja kapeahko huone olivat Minna Canthin ja kolmen nuorimmaisen asuttavissa. Vuoden kuluttua otettiin vuokralla ollut iso huone omaan käyttöön. Siitä tuli olohuone ja Canthin työhuone, "Minnan salonki". Perheen vanhimmat tytöt asuivat alarakennuksessa, samoin Ulrika-mummu. Siellä asui myös aina pari kauppa-apulaista.
Usein Canthin ruokapöydässä söi 17 henkeä. Tyttökoululainen Hanna Asp kertoo muistelmissaan "Olin siis syksyllä 1883 joutunut jäseneksi Minna Canthin suureen perheeseen, johon paitsi itse emäntä ja hänen seitsemän lastaan kuuluivat hänen äitinsä ja veljensä. Kahden palvelijan lisäksi vielä kolme puotilaista sai ajan tavan mukaan talosta täysihoidon."
 |
Carl Axel Gottlundin (1796-1875) kokoelmaan kuuluva vesivärityö esittää Kustaantorin,
nykyisen Snellmanin puiston, Kanttilan korttelin puoleista sivua 1820-30-luvun paikkeilla
Korttelin alakulmassa sijaitsee vieläkin 1830-luvulta peräisin oleva talo. Vuonna 1887 perustettu Kuopion työväenyhdistys osti talon ja toimi siinä, Torpassa, vuosina 1901-21. Yhdistyksellä oli talossa lukutupa, silloisiin oloihin nähden suuri kirjasto sekä kahvila, kokous- ja painitiloja.
Torpalla oli myös teatterisali, jossa vuonna 1902 perustettu Kuopion Näytelmäseura ( vuodesta 1910 Kuopion Työväenteatteri, sittemmin osa Yhteisteatteria, joka muuttui Kuopion kaupunginteatteriksi vuonna 1976) esitti Minna Canthin näytelmistä ainakin Murtovarkauden, Kovan onnen lapsia ja Anna Liisan. "Pyydän nöyrimmästi saada lupaa "Kuopion näytelmäseuran" puolesta antaa näytännön näytelmähuoneella sunnuntaina 8 p:nä Maaliskuuta 1903. Ohjelmassa on näytöskappale "Anna Liisa". Alkaa kello 1/2 8. Sisäänpääsy maksut on 2 mk - 50 pn. Kuopiossa 4 päivä Maaliskuuta pyytää J. Oravainen." (Huvilupa-anomus Herra Poliisimestarille Kuopiossa) Teatterisalia vuokrattiin myös kiertäville elokuvan esittäjille vuodesta 1905. Yhdistys suunnitteli jopa oman elokuvateatterin rakentamista Torpalle.
Minna Canthin Perilliset osti Torpan kiinteistön vuonna 1916 työväenyhdistykseltä, joka jäi siihen vuokralle, kunnes sai oman talon torin varrelle, nykyisen Sektorin tontille. Kiinteistössä toimi myöhemmin Minna Canthin Perillisten paitatehdas, kahvinpaahtimo ja varastotiloja. Eräässä vaiheessa huoneita vuokrattiin itsenäisille yrittäjille. Steinerkoulu toimi talossa 1990-luvun vaihteessa muutaman vuoden.
 |
Minnan salonki
Kanttilan ovet olivat aina avoinna vieraille. Pian olohuoneesta, joka oli myös Canthin työhuone, tuli kirjallinen ja aatteellinen kohtauspaikka hänen ystävilleen. Syntyi käsite "Minnan salonki". ”Lukemattomat kerrat siellä Kanttilan keinutuolista luotiin tämä miesten hutiloima maailma uudelleen naisten avulla ja järjestettiin mallimaaksi", muisteli Juhani Aho Nuoressa Suomessa vuonna 1897 Kanttilan vilkasta, keskustelevaa ja kantaaottavaa seuraelämää.
Kanttilassa vierailivat monet 1880-luvun ja vuosisadan vaihteen nuoret suomenmieliset kulttuurivaikuttajat: Brofeldtin veljekset Kalle, Pekka ja Juhani Aho, Järnefeltin sisarussarja, Eero, Armas, Arvid, Kasper ja Aino sekä heidän äitinsä Elisabeth Järnefelt. Siellä viihtyivät Kuopiossa käydessään Elias, Eero ja Juhana Erkko, K. A. Tavaststjerna puolisoineen, Kauppis-Heikki, Venny Soldan, Hilda ja Hanna Asp, Emilie ja Kaarlo Bergbom, Jean Sibelius, Akseli Gallén-Kallela, Heikki Meriläinen, Ernst Lampén, Matti Kurikka ja Pekka Halonen, Suomalaisen Teatterin näyttelijät sekä monet muut. Minna Canth ei pitänyt matkustamisesta. Hänen ei tarvinnutkaan matkustaa tavatakseen samanhenkisiä ihmisiä, hänen luokseen tultiin.
Mielenkiintoinen vieras olisi ollut Mrs. Alec Tweedie kesällä 1896, jos Minna Canth olisi ollut tavattavissa. Englannitar oli matkalla Suomessa. Nähtyään Canthin Anna Liisan Sortavalassa hän halusi tavata tämän ja matkusti Kuopioon. Canth oli tuolloin eräällä harvoista matkoistaan ja tapaaminen jäi. Canthin innoittamana Tweedie kertoi muistelmissaan myös muista suomalaisista naistaiteilijoista.
Kanttilassa kokoontui myös Kuopion naisintelligenssi, Viitoset, viisi pitkälle lukenutta kuopiolaisnaista. He osallistuivat aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun Minna Canthin rinnalla. He olivat Elisabeth Stenius-Aarneenkallio, Selma Backlund, Betty Ingman ja Lydia Herckman.
Canthin lasten koulutoverit viihtyivät Kanttilan innostavassa ilmapiirissä. Hanna Asp on kuvannut Kanttilan ruokasalissa pidettyjä nuorten leikki- ja tanssiaisiltoja, joihin Minna Canthkin osallistui ja järjesti hauskaa ohjelmaa. Kanttilassa kokoontui syksystä 1883 lähtien nuorten epävirallinen keskustelupiiri Oras, jossa käsiteltiin Minna Canthin ja Elisabeth Steniuksen johdolla ulkomaista kirjallisuutta ja uusia aatteita, muun muassa darwinismia. Se oli aate, josta puhuminen herätti paheksuntaa kaupungin opettajapiireissä. Canthia pidettiin nuorisonvillitsijänä. Opettaja Liina Inkinen on kertonut, että hänen koulukotinsa isäntäperhe ei sallinut hänen käydä Kanttilassa. Tavat siellä olivat liian vapaita ja entisistä tottumuksista poikkeavia. Mutta kiinnostavia tietoja ”keskuksesta” kouluun toi luokkatoveri, myöhemmin lastenkirjailija Alli Nissinen. Näin ”toiseen leiriin kuuluva” tuli välikäsien kautta tietoiseksi Canthin arvomaailmasta ja uusista aatevirtauksista.
Kanttilaan tultiin keskustelemaan ja väittelemään tai vain viihtymään skruuvipöydässä ja spiritistisissä istunnoissa. Keväällä 1893 spiritismi oli tullut Kuopiossa muotiin, ja kesällä Minna Canth kirjoittaa Elli-tyttärelleen: " - - ja taas valvottiin yli yhden, josta oli seuraus että eilen jälleen olin schach matt. Gallén on innokas spiritisti ja pidimme taaskin tuommoisen sceancin."
Mieluisin vieras Kanttilassa oli muutamana kesänä Suomalaisen Teatterin perustaja ja johtaja Kaarlo Bergbom (1843-1906) ja hänen sisarensa Emilie (1834-1905), joka myös teki elämäntyönsä Suomalaisen Teatterin hyväksi. Kun teatteri vieraili Kuopiossa Bergbom asui usein omassa nimikkokamarissaan Kanttilassa. "Olen nauttinut sanomattomasti yhdessäolosta tri Bergbomin kanssa. Eläkööt kaikki intelligentit miehet ! - tyhmät saavat kernaasti kuolla", kirjoitti Canth riemuissaan heinäkuussa 1882 Olga Kiljanderille. Uusi teatteritalo, jonka syntyyn Canth oli suuresti vaikuttanut, oli juuri valmistumassa ja odoteltiin avajaisnäytäntöjä mm. Canthin Murtovarkautta.
 |
Lanka- ja sekatavarapuoti
Tampereen lankakaupan rakennus sijaitsi tontin alakulmassa Etelä-Vuorikadun, vuodesta 1903 Minna Canthin kadun, varrella. Puuportti, joka suljettiin yöksi, yhdisti lankakaupan rakennuksen, alatalon, kulmataloon eli ylätaloon.
Aluksi Finlaysonin lankakauppa toimi vuokratiloissa. Vuonna 1860 Gustaf Johnson osti tontin ja asuin- ja lankakaupan rakennukset itselleen. Viisi vuotta myöhemmin hän osti Finlaysonilta myös puodin, jolloin hänestä tuli itsenäinen kauppias. Tätä isän kauppaa Minna Canth ryhtyi hoitamaan muutettuaan Kuopioon keväällä 1880.
Nykyisen Kanttilan rakennusrunko on peräisin 1820-luvulta. Alkuperäisiä osia on vielä jäljellä sekä Kanttilassa ja korttelin muissa rakennuksissa. Empiretyyliseen asuinrakennukseen oli lisätty vuonna 1850 Minna Canthin kadun puolelle kulmaosa, johon Johnson itsenäistyttyään avasi sekatavarapuodin vuonna 1865.
Muutoksia Kanttilan ulkonäössä
Kanttilan korttelin rakennuksia on 1900-luvun kuluessa korjattu ja muutettu useaan otteeseen. Huomattavimmat muutokset on tehty Minna Canthin jälkeen vuosina 1909 ja 1910, jolloin kulmatalo vuorattiin lähinnä jugend-tyyliä muistuttavaksi ja pihalle avautuva kuisti rakennettiin umpeen seuraavan sukupolven lisätilan tarvetta varten. Jussi Canth asui talossa perheineen ollessaan kauppaliikkeen johdossa.
Minna Canthin kadun puoleinen osa rakennuksista koki suurimman muutoksen vuonna 1939, jolloin ala- ja ylätalo yhdistettiin toisiinsa funkistyylisellä, eteisaulaksi avautuvalla betonisella torniosalla. Samalla rakennusten alaosa rapattiin, myymälöiden sisustus uusittiin ja myymälöihin avattiin suuret näyteikkunat.
Kun valtio osti Kanttilan kortteliin kuuluvat kiinteistöt ja tontin vuonna 1974 Canthin perillisiltä, rakennukset muutettiin jäljittelemään 1910-luvun asua ja sisätilat kunnostettiin liiketiloista toimistokäyttöön sopiviksi.
Rakennushallitus laati 1980-luvulla piirustukset Kanttilan kortteliin rakennettavaa uutta valtion virastotaloa varten. Toistaiseksi kortteli on purkamatta ja tilat vuokrattu toimisto- ja työhuoneiksi, mm. Suomen Maakuntakirjailijat ja Pohjois-Savon taidetoimikunta toimivat Kanttilassa.
 |
1. Empirtyylinen Kanttila sellaisessa asussa kuin se oli Minna Canthin eläessä. Kulmaovi vei sekatavarapuotiin, oikealla asuntosiipi. Talon kivijalassa Minna Canthin äiti, Ulrika Johnson, piti vuokramankelia ja möi sunnuntaisin pihan puolella kaljaa ja piparkakkuja kirkkoväelle. Puuportti yhdisti Kanttilan lankapuodin rakennukseen.
3. Vuonna 1939 arkkitehti Aarre Elomaa yhdisti Kanttilan ja lankapuodin rakennukset tornirakennelmalla, suurensi näyteikkunoita ja antoi talolle funkisleiman. |
|
Kulttuurikortteli
Kanttilan korttelilla on kulttuurihistoriallinen ja kirjallinen menneisyys ennen ja jälkeen Minna Canthin. 1780-luvulla kirjansitoja Skotte omisti osan korttelia ja harjoitti siinä ammattiaan. Vuosina 1819-49 kehvolainen Petter Wäänänen piti korttelissa Kuopion ensimmäistä kirjakauppaa.
 |
Minna Canthin huone Korttelimuseossa
Vuonna 1982 avattuun Korttelimuseoon on sisustettu Minna Canthin huone. Se on kalustettu Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kokoelmiin kuuluvilla esineillä ja huonekaluilla. Osan niistä Minna Canthin tytär Elli Canth lahjoitti vuonna 1937 museolle.
Museohuone muistuttaa hyvin pitkälle, aina tapettien kuosia myöten, parin korttelin päässä sijaitsevassa Kanttilassa ollutta ”Minnan salonkia”. Canthin työ- ja olohuoneesta on säilynyt muutamia valokuvia, joten huoneen suunnittelu oli helppoa.
Huonetta hallitsee uusrokokookalusto, sohva, kaksi nojatuolia ja soikea pöytä. Kalusto on tiettävästi peräisin Canthien Jyväskylän kodista. Tämän pöydän ääressä Minna Canth on kirjoittanut kaikki teoksensa Työmiehen vaimosta lähtien. Jos vieraat sattuivat yllättämään hänet kirjoitustyössä, hän kätki paperit pöytäliinan alle ja kutsui keittiöstä kahvit ja rinkelit pöytään. Hetkessä kirjailijan työhuone muuttui iloisen seuranpidon tai kiivaan väittelyn keskukseksi, Minnan salongiksi.
Tämän saman pöydän ääreen kokoontuivat monet Minna Canthin sidosryhmät: Kuopion naisintelligenssi, taiteilija- ja näyttelijäystävät, skruuvinpelajat, spiritistiseen istuntoon osallistuneet leikkimieliset ystävät ja kiivaita väittelyjä käyneet aatetoverit. Canth hallitsi salonkia istuen keinutuolissa, johon kukaan muu ei tohtinut istua.
Museon keinutuoli ei ole alkuperäinen. Keinutuoli oli kuitenkin niin oleellinen osa Minnan salonkia, että se on haluttu keinutuolimattoa myöten saattaa vanhaan asuun. Tyttärentytär, Lyyli Andersin, on kertonut, että Minna keinui eläessään monta keinutuolia puhki. Juhani Aho muisteli Päivälehden joulualbumissa vuonna 1897 Minna Canthin keinutuolia, hänen ”valtaistuintaan” : ”Siinä istuen kirjoitti hän enimmät, ehkä kaikki teoksensa, siitä hallitsi hän ympäristöään, antoi käskyjä ja määräyksiä puotiin ja kyökkiin. Siinä piti hän seuraa vierailleen, siinä suri, iloitsi, unohti huolensa ja souti pois suuttumuksensa, kun tyhmät ja ahdasmieliset ihmiset ja ilkeät arvostelijat joskus saivat hänen hermonsa kiihtymään.”
Kirjakaappi on peräisin Kanttilasta. Se sisältää Minna Canthille kuulunutta kirjallisuutta sekä saksalaisia ja skandinaavisia naistenlehtiä, joita Kanttilaan tilattiin. Teokset on luetteloitu museon julkaisussa Minna Canthin kirjasto 1994. Lipaston laatikossa on muutamia pieniä Minna Canthille kuuluneita esineitä: sokeriastia, lusikka, valokuvakehyksiä ja mustepullo. Se on saatu talteen Kuopion Kurkiharjussa sijaitsevasta Roinilan talosta. Roinilassa kirjailijan lapset viettivät muutamia kesiä ja kirjailija itse vieraili siellä kirjoittaessaan näytelmää Roinilan talossa. Talon pihapiiristä löytyy vielä muistitietona Minnan sireenipensas ja kivi, jolla hän istui kirjoittamassa, sekä lähistöltä Minnan lähde.
Ikkunoiden välissä etasäärilä on Canthille kuuluneita valokuva-albumeja. Sen yläpuolella on Kaarlo Vuoren maalaama muotokuva 19-vuotiaana kuolleesta Hanna Canthista ja hieman sivummalla Vuoren maalaama muotokuva kirjailijasta.
Sohvan yläpuolelle seinällä on perheen valokuvia: Minna Canthin vanhemmat, Canthit nuorena avioparina ja Minna Canth 50-vuotiaana. Ferdinand Canthin äidin kuva on myös esillä.
”Varsinaisia taideteoksia ei näkynyt, mutta sen sijaan on seinillä, eteseerillä ja staflioilla joukko valo- ja väripainokuvia, joiden joukossa kerrankin luin seitsemän Vapahtajan kuvaa”, kirjoitti Juhani Aho muistokirjoituksessa vuonna 1897. Museohuoneen seinällä on painokuva Jeesus Getsemanessa.
