Grimmin sadut 200 vuotta

Kinder- und Hausmärchen ilmestyi 20.12.1812

Veljekset Jakob ja Wilhelm Grimm julkaisivat ensimmäisen satukokoelman Georg Andreas Reimarin kirjapainossa Berliinissä. Siinä oli 86 satua. Myöhemmät niteet, painokset ja niiden satutekstit on lueteltu tämän uutisen loppupuolella. Suosituksi tuli 1825 ilmestynyt 50 sadun valikoima, jossa oli Ludwig Emil Grimmin kuvitus. Ensimmäinen painos oli omistettu rouva Elisabeth von Arnimille ja pikku Johannekselle. Johannes oli runoilijaparin esikoinen. Nyt satuja on käännetty 170 kielelle.

Achim von Arnim yllytti Grimmejä tavoitetietoiseen, metodiseen satujen keruuseen. Hän oli kerännyt Clemens Brentanon kanssa kansanlauluja. Brentano oli kerännyt myös joitakin satuja ja antoi niitä Wilhelmille 1809. Jacob Grimm lähetti Brentanolle 17.10.1810 tekstejä, joissa oli 48 satua. Achim von Arnim innosti julkaisemaan niitä. Tämä alkukokoelma on säilynyt. Sen sijaan kirjapainoon mennyt käsikirjoitus on heitetty pois. Grimmit pitivät satuja kansanrunoutena. Ne piti kerätä muuttamattomina. Siitä piti kuitenkin tulla kasvatuskirja, kirjoitti Jakob 19.11.1812 Savignylle.

Satuja kerättiin useilta kertojilta. Heistä tiedetään nimeltä Dorothea Viehmann (1755-1815), joka osasi ranskaa. Häneltä Grimmit merkitsivät muistiin 40 satua, niiden joukossa Tuhkimon ja Bremenin soittoniekat. Marie Mülleriltä, jota on kutsuttu ”vanhaksi Marieksi” saatiin Punahilkka, Ruusunen ym. Muita kertojia olivat kirkkoherrantytär Friederike Mannel, Hassenpflugin sisarukset, perhe Haxthausen ja Dorste-Hülshoff. Wilhelm Grimmin tuleva vaimo Henriette Dorothea (Dortchen) Wild, apteekkarin tytär Kasselissa, oli myös yksi sadunkertojista.

Erityisesti Wilhelm tekstualisoi satuja ja muokkasi niitä yhä sopivammiksi lukijoille. Hän poisti sopimattomuuksia, seksuaalisuuksia ja muutti niitä ymmärrettävämmiksi johdonmukaistamalla juonta.