Taiteilija ei tavoittele menestystä vaan onnistumista

Mikko Piispan ja Mikko Salasuon tänään julkistetussa Taiteilijan elämänkulku  -teoksessa tarkastellaan 29 menestyneen nuoren taiteilijan sosiaalistumista ja kasvamista alansa kärkiosaajiksi vuosituhannen taitteen muuttuvassa Suomessa. Muun muassa Mikko Franckin, Rauha Mäkilän, Paula Vesalan, Tuomas Milonoffin, Paola Suhosen, Juha Itkosen ja Krista Kososen elämäkertahaastattelujen kautta aukeaa myyteistä riisuttu näkymä niihin pääomiin, sosiaalisiin verkostoihin, siirtymiin ja valintoihin, jotka ovat johtaneet menestyksekkäälle taiteilijan uralle. Tutkimus tarjoaa ainutlaatuisen näköalan taiteilijuuteen 2000-luvun Suomessa.

Kirjassa on eroteltu neljä taiteilijaksi kasvamisen tyyppitarinaa. Ne tuovat näkyviin erilaisia taustoja ja kehityskulkuja, joiden kautta taiteilijaksi kasvu on tapahtunut. Haastatteluista huomattiin myös, että taiteilijoiden keskeinen tavoite ei ole menestyminen, vaan onnistumisen kokemuksen saavuttaminen. Onnistumisten kautta taiteilija saavuttaa tunnustusta työlleen, ja mikä tärkeintä, pystyy keskittymään taiteellisen työnsä tekemiseen.

Taiteilijoista 25 oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa taide- ja kulttuurikodissa tai kulttuurimyönteisessä kodissa. Perheen kulttuurisuhde, muun muassa taiteen tekeminen kotona ja kulttuuriharrastuksiin osallistuminen, nousee taiteilijoiden kokemuksissa sosialisaation kannalta merkittäväksi tekijäksi. Toisaalta suomalainen hyvinvointivaltio on tarjonnut – ainakin nyt nuoreen aikuisuuteen kasvaneelle taiteilijasukupolvelle – kodin pääomista riippumattomia resursseja etsiä ja löytää taide ja kulttuuri, myös omaksi ammatiksi saakka.

Työkaluja kulttuuripolitiikan kehittämiseen

Taiteilijoiden työskentelyä varjostavat epävarmuus ja pätkäluonteisuus jopa korostuneemmin kuin nykyistä työelämää laajemmin. Myös työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy ja työajat venyvät. Taiteilijat joutuvatkin taistelemaan tunnustuksesta ja niukoista resursseista jatkuvien tehokkuus- ja perusteluvaatimusten paineessa.

Tutkimus on Suomessa pioneerityö hyödyntäessään elämänkulkuanalyysia tietyn ihmisryhmän elämäkertojen analyysissa. Kyseessä on tärkeä virstanpylväs sellaiselle akateemiselle tutkimukselle, jossa halutaan ymmärtää nuorten sosiaalistumista, kasvamista ja kehittymistä uuden vuosituhannen Suomessa. Tutkimus tarjoaa ajantasaista tietoa ja useita työkaluja kulttuuripolitiikan kehittämiseen muun muassa paikantaessaan taiteilijuuden kipupisteitä. Samalla se muistuttaa siitä taiteen valtavasta potentiaalista, joka jää nykyoloissa pitkälti hyödyntämättä.

Tutkimus on opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueen rahoittaman hankkeen ”Menestyjien elämänkulku – selittäviä tekijöitä huippu-urheilijoiden ja kulttuuriosaajien elämässä” ensimmäinen pääjulkaisu. Tutkimushankkeen toinen julkaisu Urheilijan elämänkulku, jota varten haastateltiin 96 suomalaista urheilijaa 42 eri lajista, ilmestyy keväällä 2015. Hankkeen tarkoituksena on vahvaan empiiriseen aineistoon pohjautuen tutkia taiteessa ja urheilussa menestyneiden nuorten elämänkulkua 2000-luvun Suomessa.