Näkyvyyden puute on Suomi-dekkarin sudenkuoppa

Pohjoismainen dekkarikirjallisuus on ollut jo pitkään kovassa huudossa maailmalla – poikkeuksena suomalainen tuotanto. Syitä on haettu kielestä, tyylistä ja taidoista, mutta yksi osa-alue on unohdettu: näkyvyys.  Meillä media kyselee aika ajoin varsin piikikkääseen sävyyn suomalaismenestyksen perään, mutta ei ole omalta osaltaan valmis tekemään paljoakaan sen eteen.

Vaikka suomalainen rikosromaani olisi kuinka hyvä tahansa ja kehuttaisiin puhki pienissä yhden palstan kirjallisuuskritiikeissä, se ei riitä tekemään kirjasta hittiä edes kotimaassa. Rumpua pitäisi pystyä paukuttamaan useammin ja kovempaa, mutta keinot ovat vähissä. Kirjailija usein suostuisi lähes mihin tahansa tehdäkseen työtään tunnetummaksi, mutta meillä media ei vastaa kutsuun yhtä innokkaasti kuin läntisissä naapurimaissamme.

Ruotsissa toimittajat ovat tehtailleet kilpaa juttuja dekkaristeista ja iloinneet aina uudesta menestyjästä, jonka synnyttämisessä ovat olleet mukana tärkeänä osatekijänä. Tanska ja Norja ovat seuranneet perässä ja homma on toiminut hienosti. Jopa iltapäivälehdet tekevät isoja juttuja uusista dekkareista ja niiden kirjoittajista. Meillä dekkaristin pitää palstatilaa saadakseen ajaa kännissä autoa ja jäädä kiinni. Siis kotimaisen dekkaristin – muualla valmiiksi noteeratut lahjakkuudet saavat toki huomiota meilläkin.

Myönnän avoimesti olevani kateellinen pohjoismaisille kollegoilleni heidän saavuttamastaan menestyksekkäästä symbioosista julkisen sanan kanssa. Kansainvälinen menestys vaatii useimmiten pohjaksi menestymisen kotimaassa. Jos ei siellä ole havaittavissa minkäänlaista nostetta, eivät kansainväliset kustantajat huoli suomalaista dekkarin kirjoittajaa talliinsa.

Joku saattaa nyt kysyä, miksi medialla olisi velvollisuus osallistua suomalaisen dekkarin myynninedistämiseen. Ei sillä olekaan, mutta sillä on silti oikeus tehdä niin. Meillä tuota oikeutta ei käytetä, ja se antaa ruotsalaisille, norjalaisille ja tanskalaisille kollegoille etumatkan, jota ei hevillä kurota kiinni.

Ari Wahlsten

kirjailija, Helsinki