Elias Lönnrot

ELIAS LÖNNROTIN ELÄMÄNKERTA 1802 -1882

Räätäli Fredrik Johan Lönnrot (1765–1851) rakennutti Paikkarin torpan Sammatissa vuoden 1800 paikkeilla. Elias Lönnrot syntyi 9.4.1802 tässä torpassa. Nykyään torppa ja sen pihapiirissä sijaitseva Lönnrotin patsas ovat suosittuja nähtävyyksiä.

Elias Lönnrotin isä Fredrik Johan oli avioitunut 1793 Ulrika Andersdotter Wahlbergin kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista Elias oli neljäs. Paikkarin torpan pöydän ääressä tehtiin räätälin työtä ja ruokailtiin. Aluksi asuntoon kuului vain Fredrik Johan Lönnrotin rakentama tupa.

Kun Lönnrot tuli Kajaaniin, Kajaani oli pieni noin 400 asukkaan kaupunki. Elias Lönnrot muutti tammikuussa 1833 Kajaaniin piirin ja linnan lääkäriksi. Hän kirjoitti ystävälleen Immanuel Ilmonille pian kaupunkiin saavuttuaan: ”Koko kaupunki ei ole muuta kuin suuri viheliäisyyden pesä. Se on kaupungin ja kylän sekamuoto, kyynärä kuraa kaduilla, jossa vilisee kerjäläisiä ja lurjuksia nimeltään, kunnialtaan ja arvoltaan muka porvareita.”

Kajaanin Raatihuone valmistui vuonna 1831. Lönnrotin sanotaan käyneen tansseissa Raatihuoneella. Kun keisari Aleksanteri I vieraili Kajaanissa 1819, kaupungin johto esitti keisarille anomuksen raatihuoneen rakentamiseksi kaupunkiin. Raatihuone valmistui 1831. Sen suunnittelijaksi on merkitty C.L. Engel.

Vanha Kalevala ilmestyi vuonna 1835, ja Lönnrot kokosi sitä Hövelössä. Se ilmestyi kahtena osana: ensimmäinen osa julkaistiin loppuvuodesta 1835, toinen osa keväällä 1836. Lönnrot viimeisteli eeposta Paltaniemen Hövelössä ja päiväsi sen esipuheen 28. helmikuuta 1835 Kajaanissa. Päivää vietetään nykyisin Kalevalan päivänä. Se on samalla virallinen liputuspäivä ja samalla ”suomalaisen kulttuurin päivä”.

Lönnrot kokosi Uuden Kalevalan Polvilassa, jossa hän allekirjoitti esipuheen 17.4.1849. Kalevala sisälsi 50 runoa ja 22 795 säettä. Saatuaan käyttöönsä uutta lähdeaineistoa, Inkerin ja Suomen Karjalan lähes ennen tuntematonta kansanrunoutta, ja tehtyään omia keruumatkoja Lönnrot julkaisi 1849 uuden, täydennetyn Kalevalan. Teoksessa on 50 runoa ja 22 795 säettä. D.E.D. Europaeukselta saanut runot laajensivat merkittävästi uutta Kalevalaa. Europaeuksen tunnetuin kokoama runo oli Kullervon tarina.

Vuonna 1834 Lönnrot osti Kajaanin itäpuolella sijaitsevan Polvilan tilan, jonne hän kutsui molemmat vanhempansa. Tila sijaitsi Nuasjärven Rehjan selän etelärannalla ja kuului tuolloin Paltamon pitäjään. Jo 1835 Lönnrot osti kaupungista postimestari Edvard Montgomeryn talon. Vaikka hän myi tilan 1841, hänen vanhemmillaan säilyi siellä elinikäinen asumisoikeus.

Lönnrot teki kaikkiaan 10 runonkeräysmatkaa. Lönnrot teki keväällä ja kesällä 1828 ensimmäisen laajan runonkeruumatkansa Hämeeseen, Savoon ja Karjalaan. Palattuaan hän julkaisi keräämistään runoista neljä Kantele-nimistä vihkosta vuosina 1829–31. Kesällä 1831 Lönnrot teki toisen runonkeruumatkansa. Eräällä koleralääkärinä tekemällään tarkastusmatkalla hän merkitsi Sääksmäen Ritvalassa muistiin kuuluisat helkavirret. Loppukesän 1832 Lönnrot käytti kolmanteen runonkeruumatkaansa Vienaan. Vuosina 1833 – 34 Lönnrot oli runonkeruumatkoilla Vienassa. Vuosina 1835–37 hän liikkui matkoillaan Vienan Karjalassa, Kuolassa, Lapissa ja Suomen Karjalassa.

Viimeisen tutkimusmatkansa Lönnrot teki 1844 Viroon, jossa hänen tarkoituksenaan oli tutustua maahan, viron kieleen sekä kerätä kielenainesta, lähinnä sanastoa, mm. suunnitteilla ollutta sanakirjaa varten. Puoli vuotta kestäneellä matkalla hän tutustui moniin Viron kansallisen elämän merkkihenkilöihin, esimerkiksi Tarton yliopiston viron kielen lehtoriin F. R. Faehlmanniin ja Võrun piirilääkäriin F. R. Kreutzwaldiin, joilla oli ratkaiseva osuus Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin luomisessa.

Lönnrotin ainoa jäljelle jäänyt rakennus Kajaanissa on Lönnrotin maja, joka sijaitsee hotelli Kajaanin vieressä. Lönnrot osti vuoden 1849 alussa Hauholasta värjärimestari Gustaf Öhrniltä 7000 neliömetrin palstan. Hän viljeli sillä heinää ja perunaa. Palstalla oli myös mökki. Kyseessä on Lönnrotin käytössä vuosina 1849–53 ollut kesämaja. Se on ainoa rakennus, joka on säilynyt liki alkuperäisessä asussaan Lönnrotin vuosista. Majan pihapiirissä on myös Lönnrotin yrttimaa.

Mentyään naimisiin Elias Lönnrot ja hänen vaimonsa Maria Piponius rakennuttivat 1851 Kajaaniin uuden talon, jonka piharakennukseen tulivat asumaan Lönnrotin vanhemmat. Se oli aikoinaan Kajaanin komein yksityinen asuintalo. Lönnrot asui talossa tammikuuhun 1854.

Vuoden 1853 syksyllä Lönnrot lopulta teki pitkän harkinnan jälkeen päätöksen siirtyä Helsinkiin suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Lönnrot myi talon irtaimistoineen huomattavaan alihintaan seuraajalleen Petter Ervastille.

Lönnrot työskenteli Helsingin yliopistossa suomen kielen ja kirjallisuuden professorin virassa 1854–1862. Elias Lönnrot valittiin syksyllä 1853 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Virkaanastujaisesitelmässään hän tarkasteli suomen, viron ja saamen kielten keskinäisiä suhteita.

Lönnrot täytti 60 vuotta huhtikuussa 1862 ja anoi eroa virastaan. Kesäkuussa keisari myönsi hänelle eron ja täyden eläkkeen sekä kanslianeuvoksen arvon.

Elias Lönnrot julkaisi vuonna 1860 Flora Fennican, Suomen kasviston. Lönnrot keräsi itselleen 900 kasvin herbaarion. Kun Flora Fennica – Suomen kasvisto ilmestyi vuonna 1860, se oli sekä ensimmäinen suomenkielinen kasvio että ensimmäinen suomenkielinen luonnontieteellinen teos. Se herätti huomiota heti ilmestyttyään myös ulkomaisissa tiedepiireissä.

Lönnrot uudisti osaltaan suomen oikeinkirjoitusta, vakautti muotorakennetta ja ennen kaikkea kehitti kielemme sanastoa. Hän vaikutti merkittävästi siihen, että ns. murteiden taistelu laantui kompromissiin, ja itämurteiden osuus kirjakielen kehittämisessä kasvoi. Vuosina 1866–80 ilmestyi vihkoittain Suomalais-ruotsalainen sanakirja, jonka päätoimittaja Lönnrot oli ja jossa on runsaat 200 000 sanaa. Elias Lönnrot oli kantava voima vuonna 1863 asetetussa suomenkielisessä virsikirjakomiteassa.

Marraskuussa 1859 Lönnrot osti Haarjärven rannalta Nikun talon, jota laajennettiin kaksikerroksiseksi 15 huoneen taloksi. Lönnrotin perhe asui Nikun talossa Sammatissa vuosina 1862–76.

Lönnrot teki viimeisen matkan Kainuuseen 7.6.–22.7.1881. Hän asui Ristijärven pappilassa veljenpoikansa Frans Fredrik Lönnrotin luona.

Lönnrot haudattiin Sammatin hautausmaahan 3.4.1884. Uudessa Suomettaressa oli 26.3.1884 kuolinilmoitus: ”Täysinpalvellut Professori, Kanslianeuvos ja Ritari, Tohtori Elias Lönnrot waipui hiljaa ja lewollisesti kuoleman uneen Lammin tilalla Sammatin kappelissa keskiwiikkona Maaliskuun 19 päiwänä, kello 6 aamulla, 81 wuoden, 11 kuukauden ja 10 päiwän ijässä, sywimmäksi suruksi ja kaipaukseksi lähinnä yhdelle tyttärelle, kuin myös muillenkin sukulaisille ja ystäwille; josta wainajan nimen-omaisen tahdon mukaan, ainoastaan täten ilmoitetaan. Wainajan hautaus tapahtuu Sammatin kirkossa 3 päiwänä Huhtikuuta, kello puoli neljä jälkeen puolisen.”