Maria Jotuni

Maria Jotuni

s. 9.4.1880 Kuopiossa, k. 30.9.1943 Helsingissä

Maria Jotuni tuli ylioppilaaksi 1900 ja opiskeli yliopistossa vuoteen 1905. Hän julkaisi 1905 pienoisnovelleja sisältävän kokoelman Suhteita ja parin vuoden päästä novelleja Rakkautta. Huomiota herätti näissä teoksissa valaiseva sielunkuvaus, aihepiiri ja tyylin selkeys.  V. 1909 ilmestynyt Arkielämää kuvasi kesäistä arkipäivää savolaisessa maalaistalossa. Sen jälkeen häneltä ilmestyi Kun on tunteet (1913), Martinin rikos (1914), Musta härkä (1915), joka oli lastenkirja samoin kuin Jussi ja Lassi. Novellikokoelma Tyttö ruusutarhassa (1927) on kertomataiteen   huipputeoksia.

Novellien rinnalla Jotuni osoitti lahjakkuutta näytelmien parissa. Vanha koti (1910) on vakava perhedraama. Suomalaisen näyttämön elinvoimaisen komedian Jotuni loi näytelmästä Miehen kylkiluu (1914). Sen jälkeen ilmestyi kansannäytelmä Savu-uhri (1915), kaupunkikomedia Kultainen vasikka (1918), itsekkyyden ja rahanahneudenkomedia Tohvelisankarin rouva (1924), farssikomedia Kurdin prinssi (1932) ja raamatullinen murhenäytelmä Olen syyllinen (1929). Viimeinen näytelmä Klaus, Louhikon herra (1940) on tehty Elinan surma –balladin pohjalta. Jotunilta on ilmestynyt mietelmäkokoelmia Avonainen lipas I-III ja Vaeltaja. Postuumisti Jotunilta on ilmestynyt Norsunluinenlaulu. Valitut teokset ilmestyovät 1954.

Vanhemmat: talonomistaja  Johan Petter Haggrén ja Margareta Lovisa Miettinen. Puoliso vuodesta 1911 professori Viljo Tarkiainen.

 

Helsingin Haagassa on Maaria Jokimiehen vuonna 2023 maalaama muraali Maria Jotunista.

Teokset (valikoima)

Näytelmät

Romaanit

  • Arkielämää (Agricola, 1909)
  • Huojuva talo (1936, julk. Otava 1963 postuumina)
  • Jäähyväiset (Otava, 1949, postuumi)
  • Äiti ja poika. Elämän hiljaisina hetkinä (Otava, 1965)