Pietari Päivärinta
Pietari Päivärinta, s. 18.9.1827 Ylivieska, k. 26.7.1913 Ylivieska
Pietarilla oli karu lapsuus. Hän sai kodissaan ankaran kasvatuksen. Lapsuudessa hän oppi lukemaan. Lumihanki oli kirjoitusalustana, kun hän harjoitteli kirjoittamista. 12-vuotiaana hän joutui renkipojan töihin. Kouluna oli lukkarinoppi, kun oli äidiltään perinyt kauniin lauluäänen. Vuonna 1850 hän meni naimisiin ja velaksi ostettiin 1854 maata, kun nuoripari oli aloittanut köyhyydessä. Oma maa antoi mahdollisuuksia. 1856-61 hän oli Alavieskan lukkarin apulaisena. Pääsi vakinaiseksi lukkariksi Oulunsaloon ja myöhemmin Ylivieskaan. Nuorukaisena hän oli alkanut lukea kirjoja. Innostui kirjoittamaan 1850-luvulta jo lehtiin. Saavutti yhteiskunnallista luottamusta: valittiin Ylivieskan kuntakokouksen puheenjohtajaksi, kolme kertaa kirkolliskokoukseen ja neljille valtiopäiville. Yhteiskunnallisessa sanomassaan kannatti kansanvalistusta ja suomen kielen aseman parantamista, naisten oikeuksien laajentamista ja köyhän kansanosan aseman parantamista.
Kirjailijauransa hän aloitti pienellä historiallisella kertomuksella Seurakunnan kosto (1867) jonka jälkeen omaelämänkerrallinen Elämäni (1877), jonka hyvä vastaanotto kannusti eteenpäin. Vuosina 1880-89 ilmestyi 10-vihkoisena sarjana kokoelma Elämän havannoita, joka sisälsi mainioita kertomuksia.
Muuta Päivärinnan tuotantoa ovat seuraavat teokset: Minä ja muut, Sakeus Pyöriän kertomuksia (1885), Tintta Jaakko (1883), Torpan poika (1883), Isäin pahat teot lasten päälle (1887), Jälkipoimintoja I-III (1889), Oukkari (1889), Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista (1893), Syyslehtiä (1900), Pikku Mari (1903), Pikku kuvia elämästä (1904), ja Ulpukkalahti (1910).
Pietari Päivärintaa pidetään merkittävänä kansankirjailijana, joka valitsi aiheensa lähiympäristöstään, usein omasta elämästään. Teoksissaan hän oli moralisti, jonka kertomuksissa on opetuksen ja kasvattamisen sävy. Hänen myötätuntonsa oli köyhien ja vähäväkisten puolella. Päivärinnan teokset olivat aikoinaan suosittua lukukirjallisuutta.
Valitut teokset 1-III ilmestyivät 1895.
Puolisot vuodesta 1850 Liisa Tuomikoski (k. 1890) ja vuodesta 1890 Anna Liisa Koskela (k. 1951).
Vanhemmat: Juho Päivärinta ja Liisa Rautio.