Saima Harmaja

Saima Rauha Maria Harmaja

s. 8.5.1913 Helsingissä, k. Helsingissä 21.4.1937

Saima tuli ylioppilaaksi 1932 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuuden historiaa uusia kieliä sekä oli syyskauden 1933 Tarton yliopistossa.  Kouluaikainen keuhkotauti uudistui rasittavalla Italian matkalla 1935 ja vei ennenaikaisesti hautaan.  Saima oli varhaiskypsä lapsi, joka varhain löysi runoilusta välittömän ilmaisun herkälle ja voimakkaalle tunne-elämälleen. Sairaus ja nuoruudenrakkaus sai käyttövoimaa runouteen.  Saiman esikoiskokoelma Huhtikuu ilmestyi hänen ylioppilaskeväänä 1932. Runoilijan kypsyyttä kuvastelivat kokoelmat Sateen jälkeen (1935) ja Hunnutettu (1936). Hänen jälkeenjääneet runot julkaistiin kokoelmassa Kaukainen maa (1937), joka kertoo poikkeuksellisen lahjakkaasta runoilijasta.  Kootuista runoista (1938) on julkaistu lukuisia painoksia.

Vanhemmat: professori Leo Harmaja ja Laura Maria Genetz

Saima Harmajan tuotantoa:

Huhtikuu : runoja. 1932

Sateen jälkeen : runoja. 1935

Hunnutettu : runoja. 1936

Kaukainen maa : runoja. 1937 (postuumisti)

Kootut runot ja kehitys runoilijaksi : päiväkirjaotteiden valossa. 1938 (2. täydennetty painos 1942; 14. painos 1984)

Elämän auetessa : koulutytön päiväkirjoja. 1939 (3. painos 1960)

Päiväkirjan lehtiä vv. 1933 - 37. 1942; Valikoima runoja. 1958

Varhainen kevät : lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. 1977

Palava elämä : päiväkirjaa, kirjeitä. 1985 (3. painos 1998)

Sydämeni soi : valikoima runoja ja päiväkirjaotteita. 1988 (5. painos 2011)