V. A. Koskenniemi

Veikko Antero Koskenniemi

runoilija, kirjallisuudentutkija

s. 8.7.1885 Oulu, k. 4.8.1962 Turku

Valmistui fil.kand:ksi 1907 ja nimitettiin 1921 Turun yliopiston kotimaisen ja yleisen kirjallisuuden professoriviran ensimmäiseksi  haltijaksi ja oli mainitun yliopiston rehtorina 1924-1932. Vihittiin 1927 Helsingin ja 1929 Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Nimitettiin Suomen akatemian jäseneksi 1948. Koskenniemi aloitti kirjailijauransa 21-vuotiaana Runoja-kokoelmalla 1906 ja parin vuoden päästä ilmestyi toinen kokoelma Valkeat kaupungit. Kokoelmien yleisleimana oli pessimismi ja syvä kohtalontunne. 1910-luvun kokoelmat Hiilivalkea (1913), Elegioja (1917 ja Sydän ja kuolema (1919) sekä eepillinen runoelma Hannu (1913) vakiinnuttivat hänen  runoilijamaineensa. Uusissa runoissa (1924) ja Kurkiaura (1930) elämänkäsitys muuttuu valoisammaksi.  Tuli ja tuhka ilmestyi 1936. Talvisodan tunnelmia kuvastelee Latuja lumessa (1940). Pitkän tauon jälkeen ilmestyi runokokoelma Syksyn siivet (1949).  Proosaa taas ilmentää kansalaissodan aikainen Nuori Anssi (1918), Konsuli Brennerin jälkikesä (1916), Onnen antimet (1935) ja Vuosisadanalun ylioppilas (1947). Mietelmiä Koskenniemi kokosi kahteen kokoelmaan, Matkasauvaan (1926) ja Elokuisia ajatuksia (1954).

Koskenniemi teki merkittävän uran arvostelijana ja esseistinä. Tämä ura näkyy teoksissa Kirjoja ja kirjailijoita I-III (1916-22), Roomalaisia runoilijoita (1919), Kasvoja ja naamioita (1931) ja Runousoppia ja runoilijoita (1951). Kirjailijamonografioihin kuuluu Alfred de Musset (1918), Nuori Goethe (1832),Goethe, keskipäivä ja elämänilta (1944), Aleksis Kivi (1934), Maila Talvio (1946) sekä kustantaja Werner Södeströmin elämäkerta (1950).  Koskenniemen matkakirjoja ilmestyi  muutamia: Kevätilta Quartier Latinissa (1912), Runon kaupunkeja (1914), Suvipäiviä Hellaassa (1927) Symphonia Europaea (1931) ja Etruskien haudoilta nykypäivien Italiaan (1939).

Koskenniemi aloitti arvostelijana Raatajassa ja jatkoi mm. Ajassa, jonka päätoimittaja hän oli 1912-21. Lisäksi arvosteluja julkaistiin päivälehdissä,  Valvoja-Ajassa ja Valvojassa, jossa hän oli myös päätoimittajana  1944-54.

Koskenniemi on kääntänyt suomen kielelle mm. Grillparzerin, Goethen, Balzacin ja Kellerin tuotantoa. Runosuomennosten kokoelma Lyyra ja paimenhuilu ilmestyi 1917.

Koskenniemen kootut teokset ilmestyivät 8-osaisena 1935-38 ja uudelleen 12-osaisena 1955.

Puoliso vuodesta 1922 Vieno Pohjanpalo

Vanhemmat: lehtori Anders Forsnärs ja Aina Maria Hällberg