Elvi Sinervo

Perustettu 1992

Kotipaikka Helsinki

Jäsenmäärä 33

Yhteystiedot

Anita Piikkilä puheenjohtaja

sp: anita.piikkila@outlook.com

+358449886069

Yhdistyksen tarkoitus on vaalia Elvi Sinervon kirjailijantyötä ja tehdä tunnetuksi hänen tuotantoaan.

Elvi Sinervo -seura ry järjestää kirjallisuusiltoja, tutustumiskäyntejä Elvi Sinervon jalanjäljillä mm. käynti Hämeenlinnan vankilamuseossa, keskustelutilaisuuksia Elvi Sinervon tuotannosta löytyvistä ajankohtaisista teemoista (mm. rakkaus, työväenkulttuuri, osallisuus/osattomuus, rauha) sekä runo- ja lauluiltoja.
Seura on kaikille avoin yhdistys.

Elvi Sinervo -seura ry:n vuosikokous pidetään pe 25.3.2022 klo 16 alkaen
ravintola Arthurissa  (osoite Vuorikatu 19, Helsinki).
Esillä ovat sääntömääräiset asiat.

Vuosikokouksen jälkeen Liisa Ruoho kertoo Meri Valkaman palkitusta
esikoisteoksesta Sinun, Margot.

Tervetuloa, tulethan koronaturvallisena.
Elvi Sinervo -seuran johtokunta

Jäsenille!

Vuoden 2021 jäsenmaksu on 15 euroa. Se maksetaan Elvi Sinervo -seuran
tilille FI85 8000 1970 1285 01. Elvi Sinervo -seura ry.:n vuosikokous

Elvi Sinervo:  TOUKOKUUN TAIVAAN ALLA (Pilvet, 1945)

Koskaan en nähnyt kasvojasi,
tunsin vain käsiesi lämmön
lukemattomien käsien ketjussa
sinusta minuun.
Nyt ovat kätesi poissa.

Mustat linnut pääni päällä,
lentäkää,
lentäkää
toukokuun tavaan alla.
Viekää sana hänen vaimolleen.

Ylpeä olkoon surusi, vaimo
- ylpeä oli hänen kuolemansa
vankilan muurin juurella
toukokuun taivaan alla.

Elvi Sinervo: ON KEVÄT TÄÄLLÄKIN (Pilvet, 1945)

On kevät täälläkin,
on muurin juureen kukkaliekit puhjenneet,
ja huudoin raikuvin
taas leikkii lapset, kapsaa askeleet.
Kuin kivun suloisen
sen aistin, kuuntelemaan jään.
Sun, lapsi etäinen,
taas muistan ? napanuoran elämään.

Mä maata hyväilen
- sen kevätlämmön jossain jalkas saa.
Laps, tuntisitko sen,
kun sormes leskenlehden kultaa koskettaa.
 

Elvi Sinervo:  MINUN MUMMONI (Neidonkaivo, 1956)

Minun mummoni mainio kerrassaan
oli kauhujuttuja kertomaan.
Niissä iskivät puukot ja heiluivat kirveet,
joka riihessä mellasti haamut hirveet,
ja aina sen neidon väärä nai,
ja köyhä ja viaton kuolla sai.
Kovin päättyivät tarinat murheellisesti.
Sydän pakahtumatta sen vaivoin kesti,
että hyvyys ja oikeus päällä maan
oli tyhjiä sanoja vaan:
Ah, mummoni, ettepä elänyt
ja nähnyt, kuinka on nyt.

Minun mummoni syntymämetsistään
oli lähtenyt onnea etsimään.
Oli aikomus amerikoihin asti -
sekin tarina päättyi surkeasti:
hänet juoppo ja köyhä räätäli nai,
ja hän yhdeksän lasta sai.
Oli lapsille tyly ja miehelle äksy,
ja lastenlapsille tää oli läksy:
?On ihmisen piinaksi pantu vaan,
tämä elämä, eikä se muutukaan.?
Ah. mummoni, ettepä elänyt,
ja nähnyt, kuinka on nyt.

Minun mummoni kiikkustuolissaan
yhä istuu luonani toisinaan.
(Se joskus on tapana vainajitten,
jotka kuolivat vuosikymmeniä sitten.)
ja hän istuu ja kutoo ja kuiskuttaa:
?No, paljonkos muutit maailmaa?
Jo lapsenlapsenlapsenlasta
on minulla monta, vaan maailmasta
ei tulevan näy sen kummempaa.?
- Voi, mummoni, vielä vartokaa!
Kun kuudes polvi on päällä maan,
jo sanotte: Ohhoh, katsos vaan!

RAKKAUS

Elvi Sinervo

Erkanen sinusta, lähellä oleva, iäti etäinen.
Erkanen sinusta alati palatakseni sinuun.
Pakenen rakkauttasi, sinun vuorenrakkauttasi pakenen.
Huipulta syöksyvien vesien virrassa pakenen.
Kaukaa lentävien lintujen parvessa pakenen.
Siipien lyönneissä pakenen ja viiltävissä huudoissa: pois pois.
Kevätmahlojen laulussa pakenen ja syyspilvien levottomassa lennossa
Lapsuuteni murhemieleen pakenen ja rakkauteni tuskaan nuuoruutemme päivinä.
Äidinlaulujeni hyminään minä pakenen ja lapseni silmien tyhjyyteen.
Äitiyteeni minä pakenen, sen voimaantunnossa sinun voimasi kieltääkseni.
Pakenen kaukaisiin maihin, muukalaisista etsin kaltaisiasi
sinut unohtaakseni, sinut, ainoa, kieltääkseni.
Itseni hukutan itseeni, yksinäisyyteni hämärään pakenen sinut, selkeä kieltääkseni,
sinut kieltääkseni, elämäni, lähellä oleva, iäti etäinen,
sinä, jota pakenen, josta erkanen, johon alati palaan.

Kellopoijut 1950

Elvi Sinervon tuotantoa:

• Runo Söörnäisistä: novelleja. Jyväskylä; Helsinki: K. J. Gummerus, 1937.
• Palavankylän seppä (romaani, 1939)
• Pilvet (runokokoelma, joka on osaksi kirjoitettu vankeusaikana, 1944)
• Onnenmaan kuninkaantytär ja ihmislapset (näytelmä, salanimellä Aulikki Prinkki, 1944)
• Desantti (näytelmä, 1945)
• Viljami Vaihdokas, kertomus pojasta, joka tahtoi tulla Dankon kaltaiseksi (romaani, 1946)
• Toveri, älä petä (pienoisromaani, 1947)
• Vuorelle nousu (novellikokoelma, 1948)
• Toukokuun viimeisenä iltana (radionäytelmä, 1948)
• Oi lintu mustasiipi (runoja, 1950)
• Maailma on vasta nuori (näytelmä, 1952)
• Neidonkaivo (runoja, 1956)
• Rukkanen (runoja, 1957)
• Sinervo, Elvi: Pilvet: Runot 1941–1956. Helsinki: Love Kirjat, 1984.