Heikki Toppila

Kirjailija Heikki Toppila syntyi 4.7.1885 Paavolassa, nykyisin Siikajoki, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet hänen isänsä luovuttua osuudestaan perintötilaan. Toppilat olivat vanhaa liminkalaista talonpoikaissukua, ja kohta pojan syntymän jälkeen isä, Heikki Toppila vanhempi, muutti takaisin viljelemään Sirolan tilaa. Liminkalainen oli myös Toppilan äiti, emäntä Reeta Toppila o.s. Takalo. Heikistä odotettiin maatilan isäntää, mutta oma tahto ja kulttuuriharrastukset veivät hänet koulutielle. Oppikoulun jälkeen hän valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista vuonna 1907.

Nuoruusvuodet Limingan kyläyhteisössä, erityisesti lapsuudessa kuullut tarinat ja kertomukset sekä lakeuden niittymaisema, vaikuttivat voimakkaasti hänen tuotantoonsa. Toppilan serkku, oopperalaulaja Abraham Ojanperä sekä ystävät, mm. taiteilija Vilho Lampi, kannustivat ja tukivat häntä taiteilijan tien löytämisessä. Lopulta myös vanhemmat hyväksyivät poikansa valinnan jättää maatilan työt, opiskella opettajaksi ja harrastaa taiteen eri alueita.

Toppila oli mukana nuorisoseuratyössä ja toimi näytelmien ohjaajana ja esittäjänä, piti runomatineoita ja oli suosittu puhuja. Hän kokeili tehtäviä maalaisliiton piirisihteerinä ja Liitto- ja Kaleva-lehden toimittajana. Valmistuttuaan hän toimi opettajana Vihannissa, Viipurissa, Helsingissä ja Oulussa, jossa myös johtajaopettajana, ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1924. Henkinen aktiivisuus näkyi kirjailijavuosinakin: Toppila opiskeli yliopistokursseilla mm. kieliä, kansanrunoustiedettä, kirjallisuutta, estetiikkaa, kansatiedettä, historiaa, arkeologiaa ja oli perustamassa vuonna 1925 nuorten kirjoittajien ns. Toukokuun ryhmää, johon kuuluivat hänen lisäkseen muun muassa L. Onerva, Einari Vuorela, Uuno Kailas ja Arvi Kivimaa.

Toppila oli vapaa kirjailija avioituessaan vuonna 1927 Raumalla syntyneen ja opettajaksi valmistuneen Anna Salmisen kanssa. He asettuivat asumaan Limingan, Nummelan, Espoon, Rauman ja Porvoon jälkeen viimeisiksi vuosikymmenikseen Kuusankoskelle, nykyiseen Kouvolaan. Täällä Heikki Toppila kirjoitti päätyönään ja Anna Toppila toimi opettajana. He saivat neljä lasta, joiden kanssa sukuloivat Limingassa loma-aikoina. Kuusankoskella Toppila vietti myös vanhuusvuotensa. Hän kuoli 5.4.1963.

Heikki Toppilaa on pidetty sotien välisen ajan merkittävimpänä suomalaiskirjailijana. Usean romaanin lisäksi hän kirjoitti novellikokoelmia, jokusen kuunnelman sekä runoja, esseitä ja artikkeleita. Häntä on kuvattu kansan sielun tuntijaksi, joka on tallentanut hävinneen, mutta yleissuomalaisen miljöön. Hänen alkutuotantonsa keskiössä on Pohjanmaan pysähtynyt maisema ja kyläyhteisö, jossa ihmisiä ennen radion ja television tuomaa yhtenäiskulttuuria vallitsivat kansanuskomukset, painajaisunet ja kuolemanpelko. Usein aiheena on myös uskon ja epäilyn ristiriita, ihmisen sisäinen taistelu, syyllisyydentunto sekä luonto ja sen voimien kuvaus. Myöhempi tuotanto käsittelee aiheitaan varhaistuotantoa valoisammin.

Toppila on saanut valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1921, 1927, 1929, 1930 ja 1936, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon 1933 ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1951.

.

” Sillä Heikki Toppilan valohämystä unien ja näkyjen, kirojen ja onnenunelman maailmaa johtaa syvä sosiaalinen vaisto ja rakentava tahto. Merkittävintä niissä on syvistä sielunhetteistä ammentavan runoilijan ja selvänäköisen yhteiskuntaihmisen pyrkimysten vankka sopusuhtaisuus.” Toini Havu, Helsingin Sanomat 3.7.1955.

ROMAANEJA ja NOVELLIKOKOELMIA

Helvetin koirat ynnä muita kertomuksia. WSOY 1920.

Valkolan vaarin jouluviinat ja muita kertomuksia. Kirja 1923.

Auringon nousun maahan, tarina. WSOY 1926.

Kuoleman siiveri ynnä muita kertomuksia. WSOY 1928.

Päästä meitä pahasta, romaani. WSOY 1931.

Tulisilla vaunuilla, romaani. WSOY 1935.

Siernaporin kuningas, romaani. WSOY 1937.

Onnen kultamoukari, romaani. WSOY 1941.

Ja niin tuli kevät taas, romaani. WSOY 1945.

Nuoruuden kujanjuoksu, romaani. WSOY 1949.

Tarinat. WSOY 1950.

Lähteet

Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja. WSOY 1954.

Havu, Toini: Valohämyn mestari, Heikki Toppila 70-vuotias. Helsingin Sanomat 3.7.1955.

Juustila, Yrjö: Heikki Toppila – Kirjailijan elämä ja tuotanto. Avantgardisti realismin ja ekspressionismin ristiaallokossa. Kotimaisen kirjallisuuden lisensiaattitutkimus, Oulun yliopisto. Oulu 1984.

Koskela, Lasse: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon. Tammi 1990.

Koskimies, Rafael: Heikki Toppila, kertojan kehityshistoriaa. WSOY 1938.

Kivimaa, Arvi: Kasvoja valohämyssä. Otava 1974.

Laitinen, Kai: Suomen kirjallisuuden historia. Otava 1981.

”Nummelalaiset saisivat olla ylpeämpiä kirjailijoistaan”. Luoteis-Uusimaa 16.10.1997.

Veikko Helle kertoo nummelalaisista kirjailijoista, Vanhanajan iltamat. 10.10.1997. Äänikasetti Vihdin kunnankirjaston Vihti-kokoelmassa.

Internet-sivustoja:

Kirjasampo: Toppila, Heikki www.kirjasampo.fi

www.liminka.fi > Heikki Toppila

Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin kotiseutukirjailijatietokanta www.Eliaskirjailijat.fi

Heikki Toppila -seura ry

Liminka

c/o Juhani Savolainen

Lekatie 23 A 34

 90140 Oulu