Mauri Sariola

Yhdistyksen tarkoituksena on Mauri Sariolan toiminnan ja tuotannon tunnetuksi tekeminen, kirjailijan henkilöön ja tuotantoon kohdistuvan mielenkiinnon herättäminen ja edistäminen sekä hänen perinteensä vaaliminen.

Yhdistys järjestää kulttuuritapahtumia, kuten esitelmätilaisuuksia. luentoja, näyttelyitä, teemapäiviä sekä tietojen ja materiaalien keruukampanjoita. Yhdistys osallistuu kirja-alan messuihin sekä harjoittaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa.

Mauri Sariola -seura ry:n vuosikokous 2022 nimesi Inkeri Junnilan jatkamaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Varapuheenjohtajana jatkaa Simo Viertonen ja intendenttinä Matti Nummenpää. Intendentin tehtäviin sisältyy talousvastaavan toimet.

Seuran jäsenmaksu on 28,00 euroa.

Mauri Sariola -seuran julkaisusarja 5, Pirun portaat, on ilmestynyt. Pirun portaat on teteutettu 9 kirjoittajan voimin. Kirjoittaminen alkoi vuonna 1997 ja viimeinen osa kirjoitettiin syksyllä 2013.

Kirjan tekemiseen osallistuivat:

Raimo Jokisalmi, Tarmo Talvio, Tomi Vallgren, Seppo K. Koivula, Sari Rauvanto, Raimo Tuoriniemi, Eero Marttinen, Tuula Sariola ja Ari Kyyrö.

Kirjan hinta on 12,00 euroa. Postimaksu sisältyy hintaan. Sitä voi tilata sähköpostitse: matti.nummenpaa@elisanet.fi

Kirja on pehmeäkantinen, 103 sivua

Kustantaja Kirjakenno

Tummapukuinen nainen
Mauri Sariola

Olin kerran
panssariupseeri
Laguksen divisioonassa
kolme nuolta hihassa
ja nuolten kärjet Syvärin virran suuntaan,
nykyiseltä nimeltään
jälleen Svir.

Nyt en enää ole mitään
tai ehkä sentään kuihtuva kukka juhannuksena
paaden edessä
tai kynttilä jouluyön pakkasessa
- Kenties myös vielä hiven
ystävieni muistoissa.

Mutta kerran elin.

Silloin lauloi Aunuksen radiossa
salaperäinen nainen
tummalla alttoäänellään.
Kukaan ei tiennyt hänen nimeään
hän oli vain:
Tummapukuinen nainen.

Mutta miten hän lauloikaan:

Muistojen polkua kuljen
unteni maailmaan…

Keväällä 1944
minä rähisin miehilleni
telaketjupyörien huonosta rasvauksesta,
mutta illan tummuessa
ja koivujen varjostaessa maisemaa
hennoin hiirenkorvin
vetäydyin erilleni
ja kirjoitin kirjeen
radion Tummapukuiselle naiselle.

Hän ei koskaan vastannut.

Olin jo pitkästyä edotukseen
mutta äkkiä tuli muita puuhia.
Kesäkuun 23. päivänä 1944
komennettiin Kuuterselässä:
”Vaunuihin! Eteenpäin!”
Se oli vastaisku, joka muistetaan.
Ammuimme ja ajoimme päälle.
Mutta sitten räjähti komentovaununi tornissa.

Hyvästi tummapukuinen nainen.