V. A. Koskenniemi

V. A. Koskenniemen Seura ry

Perustettu 21.11.1965

Kotipaikka Turku

Jäsenmäärä 44

Johtokunta 2025

Johtokunnan keskeiset toimihenkilöt:

pj. prof. H. K. Riikonen, hannu.riikonen@helsinki.fi

varapj. Tietokirjailija, FM Anne Helttunen, anne.m.helttunen@gmail.com

sihteeri FM Selja Riikonen selja.l.riikonen@gmail.com

050 367 6910 /Hietalahdenkatu 7 B 55, 00180 Helsinki

Ks kotisivu http://koskenniemenseura.fi/

KEVÄTLAULU

Kevätlaulua laineet laulavat
ja ulapat hopein hohtaa.
Valonsäteet niinkuin vasamat
valonarkoja silmiä kohtaa.

Kevät tullut on keralla selkeän sään
kuin ennen vuosien mennen,
mut nyt sen tullessa kylmäks jään
kuin milloinkaan en ennen.

Kovin kauan on kestänyt varjoa yön,
kovin kauan jäätä ja lunta.
Ei ymmärrä talveen tottunut syön
valon suurta, suvista unta.

V.A. Koskenniemi

KAUPUNGILLA SATAA

V.A. Koskenniemi

Vasten kivitystä kadun
soipi syyttäen ja tuomiten
syksysateen ääni iäinen,
saman kertoin sulle tutun sadun,

jonka läpi elämäsi kuulet,
sydämeni, niinkuin kuulet nyt,
kun on päivä yöhön päättynyt,
levolle kun laskevas jo luulet.

Vielä odotatko sydämeni,
päivän koita jälkeen pilvisään,
onnen armautta elämään
jälkeen kaiken, joka hukkaan meni?

Chrysantemum

V.A. Koskenniemi

Sano, mistä sä saitkaan loistosi
noin hiekalla tomuisen turun?
Minä luulen, että sun juuresi
on ruokkima salaisen surun.

Kun verkkaan päivä sammuu pois
ja kuuhut sen pauhinan poistaa,
mun on kuin sun äänesi kuulla vois,
ja sun silmäs niin suurena loistaa.

Minun on kuin sun kummassa katseessas
ois öisten unien syvyys,
kuin lääkitä ei vois suruas,
ei maan, ei taivahan hyvyys.

Minun on kuin kukkaissydämes
elontuskan tuntea voisi,
minun on kuin sun yöllinen kuiskehes
vain hillitty nyyhkytys oisi.

Minä luulen, sa surulta loistees sait,
vaikk' kasvoitkin hiekkahan turun,
minä tunnen ne elämän ankarat lait:
kukat parhaat on kukkia surun.

HUHTIKUUSSA

Hivuttavat sateet huhtikuun
rytmien ja runoin tahtiin soivat.
Tietä kesään, maahan luvattuun,
taivaan kateet vallat vartioivat.
Niinkuin lapsi äidin rintaa halaa,
kaikki nuoruus kesään ikävöi,
missä polttavana päivä palaa,
missä kaikki kukkii, hedelmöi.

Kell' on voimaa vuottaa suvehen,
hällä hedelmän on onni parhain.
Ah, mut kevätsateet lyövät sen,
joka päänsä nosti liian varhain.
Koskaan puhkea ei täyteen kukkaan
nuoruus huhtikuussa heräävän.
niinkuin kallis viini vuotaa hukkaan
ihanaisin onni elämän.

V.A. Koskenniemi, Valkeat kaupungit 1908