Jaakko Juteini

Jaakko Juteini -seura ry:n tarkoituksena on suomen ensimmäisen kirjailijan, Jaakko Juteinin (Jakob Judén 1781–1855), toiminnan ja tuotannon tunnetuksi tekeminen, hänen henkilöönsä ja tuotantoonsa kohdistuvan mielenkiinnon herättäminen, hänen perintönsä vaaliminen ja tallettaminen sekä sellaisen kulttuuritoiminnan järjestäminen ja edistäminen, joka  liittyy eri tavoin Jaakko Juteinin perinteen ja suomen kielen sekä kielellisen kulttuurin vaalimiseen.

Tutustu alla oleviin pdf:iin. Niissä on tiivistetysti seuran koko historia.

Jaakko Juteini -seuran jäsenmaksu on 15 euroa ja ainaisjäsenmaksu 150 euroa. Kannattajajäsenmaksu on 300 euroa. Jäsenmaksu maksetaan tilille FI62 5680 7520 0436 63

Jaakko Juteini – Suomen ensimmäinen kirjailija

Jaakko Juteini, Suomen varhaisin kirjailija, syntyi 1781 Hattulassa Rahkoilan kylässä talonpoikaiseen perheeseen. Hän oli tiedonhaluinen poika ja pääsi läheisen Hämeenlinnan kouluun, josta jatkoi Turun lukioon ja edelleen Turun Akatemiaan vuonna 1800.

Akateemista tutkintoa hän ei suorittanut, mutta alkoi jo varhain kirjoittaa omia tekstejä ja hänen ensimmäinen runonsa julkaistiin lehdessä painettuna 1804. Vuonna 1810 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, suomenkielisen runokokoelman, joka tuohon aikaan oli todella harvinainen tapaus. Juteini (varsinaisesti Jakob Judén, Juteini on kirjailijanimi) työskenteli opiskeluaikanaan kotiopettajan tehtävissä eri puolilla maata. Vuonna 1813 hän sai vakituisen viran Viipurin kaupungin maistraatin sihteerinä.

Siitä alkoi myös Juteinin runsas kirjallinen tuotanto, joka tuon ajan Suomessa oli vailla vertaa. 1810-luvulla hän julkaisi lyhyessä ajassa yli kaksikymmentä erilaista teosta, jotka edustivat monia eri kirjoittamisen lajeja: runokokoelmia, näytelmiä, lyhytproosaa, oppikirjoja, filosofista pohdintaa, sananlaskuja sekä aforismeja. Juteini oli ensimmäinen kirjailija Suomessa, joka loi näin monipuolisen tuotannon. Vuonna 1816 ilmestyi myös hänen tunnetuin runonsa Laulu Suomessa, joka alkaa sanoilla Arvon mekin ansaitsemme...

Juteinin tuotannossa korostuu tiedon ja valistuksen, mutta myös elämän nautintojen ylistys. Ominaista hänelle on myös huumori ja kirpeäkin kritiikki yhteiskunnallisia ongelmia ja väärinkäytöksiä kohtaan. Hänen tekstinsä herättivät myös vastaväitteitä ja vuonna 1827 häntä vastaan nostettiin oikeusjuttu erään hänen kirjansa väitetyn harhaoppisuuden vuoksi. Syyte raukesi lopulta, mutta kyseinen kirja oli ehditty jo hävittää.

Oikeusprosessin jälkeen Juteini jatkoi kirjoittamista, mutta maltillisemmin ja rauhoittuneemmin. Hän jatkoi 1840-luvun eläkevuosinaan kirjoitustyötä entistäkin aktiivisemmin, julkaisi aiempien teostensa uusia laitoksia ja muokkasi aikaisempia tekstejään, mutta kirjoitti paljon myös uutta, erityisesti uskonnollissävyistä mieterunoutta. Hän työskenteli aktiivisesti kirjoittamisen parissa kuolemaansa asti 1855.

Juteinin kuoleman jälkeen ilmestyivät hänen kootut kirjoituksensa 9-osaisena sarjana, joka oli Suomessa siihen asti täysin ylittämätön kirjailijan elämäntyö. Juteini oli monissa kirjallisuuden lajeissa suomalainen päänavaaja, jonka kirjoitukset levisivät myös tavallisen kansan keskuuteen ja kannustivat kirjoittajia käyttämään suomen kieltä. Suomen kielen vaalijana Juteini raivasi tietä tuleville sukupolville ja hänen ajatuksensa monissa asioissa, esimerkiksi eläinsuojelun alalla, olivat aikaansa edellä. Yhteiskunnallisesti hän oli laajakatseinen ja suvaitsevainen, hyvänsuontoa korostava.

Juteini oli Viipurissa arvostettu virkamies ja kansalainen. Hänellä ja puolisollaan Catharina Margaretalla oli yksi poika sekä jo pienenä kuollut tytär. Juteini on haudattu Viipuriin, jonne Ristimäen vanhalle suomalaiselle hautausmaalle on pystytetty vaurioituneen tilalle uusi hautamuistomerkki. Se on tarkoitus paljastaa virallisesti pandemiaolojen rauhoittumisen jälkeen kesällä 2022.

Jaakko Juteinin koko säilynyt tuotanto on saatavissa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran 2009 julkaisemassa Kootut Teokset I-II -sarjassa. Juteinin elämäntyötä kuvaa Jaakko Juteini -seuran puheenjohtajan FT Eero Ojasen 2020 ilmestynyt teos Jaakko Juteini – Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina.

SOVINDO-LAULU

Rauhan, riemun runsas valo

olkoon meillä osana,

kosk' on sodan, surman palo

kadonnut ja kaukana, -

wirittäkön wiisautta,

wahwistakon wapautta

nyt ja aina edespäin,

elon keinot enendäin.

Sowinnoll' on suloisuutta,

riita rinnat raatelee,

weljen, wältä kawaluutta,

waino tunnon turmelee,

Jätä wihat, heitä wainot,

heitä riidat rumat, kainot,

syngeyteen sywyyden,

pimeyteen pahuuden.

Ah! ett' olis' onnen tiellä

suosiohon Suomessa

aina portit auki wielä

säätyemme seassa.

sillä kerran korkeudet,

luonnon pohjat, laweudet,

niin kuin ne nyt näkywät,

silmistämme siirtyvät.

Rinda, hywän rakastaja,

jossa pyhyys palaapi,

ombi onnen ammendaja,

hyödytystä halaapi.

Sowindo on hywä hetki,

rehellisyys paras retki,

joka iloon johdattaa,

wanhanakin wirwoittaa.

Walistuksen wiritessä

paetkon jo pahennus,

hywän-suondo, syttyessä,

olkon tunnon ojennus,

että käwis' koittavainen

ylös päiwä paistawainen

iloksemme iäti,

autuudeksi alati.

Suosiossa maa ja mulda

lisää onnen laihoa.

Ilmarinen! iske tulda,

wälähytä waloa.

Soita, soita, Wäinämöinen!

jo nyt lepy, Joukawainen!

käyden käsi kädessä

ystäwyyteen yhessä.